maanantai 25. elokuuta 2014

ketjuja ja kokista

Mitä mainitsinkaan pyöräilystä ja kokiksen juomisesta?

Täällä sitä nimittäin nyt ollaan. Yangshuossa terävien mäkien ja märkien peltojen keskellä.

Juomassa kokista, pyöräilemässä ja hymyilemässä. Silloinkin, kun päätyy umpikujaan ja alkaa sataa vettä. Koska pyöräily, loma ja luonto.

Pylly ei ainakaan vielä ole kipeä, mutta se sallittakoon, sillä saavuin Yangshuohon vasta keskipäivän jälkeen. Nyt kello on neljä.

Bussimatka sateisesta Guilinista kesti 1,5 tuntia. Perillä paistoi aurinko, joten hostellissa vaihdoin nopsasti kevyempää päälle, vuokrasin vaaleanpunaisen pyörän 10 juanilla naapurista ja lähdin polkemaan.

Kohti kokistaukoa.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

el kei ef

(En ole palannut Hongkongiin juhlimaan, vaan olen edelleen kyllä Kiinassa. Aloitin tämän tekstin joku aika sitten, ja tässä 15 tunnin junamatkalla on vihdoin aikaa viimeistellä.)

Jos etsii Hongkongissa bilepaikkaa ja kysyy vihjettä vastaantulijalta, aika suurella todennäköisyydellä vastaus on myyttinen kirjainyhdistelmä LKF.

El Kei Ef. Lan Kwai Fong. Orchid Laurel Square.

LKF on se paikka, jonka nimi aina heitetään ilmoille juhlapaikkaa miettiessä (paitsi keskiviikkoisin, jolloin Wanchaissa on Ladies' Night).

Käytännössä kolmen kadun muodostamalla pieneltä ja etenkin viikonloppuisin ihmisten tiiviisti täyttämältä alueelta löytyy baareja vieri vieressä ja päällekkäin. Musiikit sekoittuvat toisiinsa ja ulkona on yleensä enemmän ihmisiä kuin sisällä. Etenkin moni nuori hakee juomansa mieluummin 7 Elevenistä vajaalla kympillä kuin maksaa baarissa samasta setistä 60 dollaria.

Juomien kanssa, oli ne ostettu baarista tai kiskalta, voi sitten tanssahdella kadulla, katsella humalaista huojumista tai paeta melua ja tungosta amfiteatterin katsomoon.

LKF ei kuitenkaan missään nimessä ole se viilein juhlapaikka. Väki on usein aika nuorta tai aika vanhaa. 25–30-vuotiaisiin hipstereihin törmää todennäköisemmin Sohon, Sheung Wanin, Sai Ying Punin tai Wanchain viileissä kuppiloissa. Monesti olen tuntenut LKF:llä olevani vähän liian vanha tai paljon liian nuori. Liian vähän humalassa ja liian paljon väsynyt.

Viis kuitenkaan väsyneistä jaloista ja hikisestä ilmasta, aina välillä LKF:llä on ihan mahtavaa. Esimerkiksi silloin, kun amfiteatterilla järjestettiin espanjalaislähtöiset botellon-juhlat, tosin Ranskan bastille dayn merkeissä. Aukio ja katsomot olivat täynnä eri ikäisiä ja maalaisia ihmisiä, dj:t soittivat, valot vilkkuivat sini-valko-punaisina ja meillä oli juomana australialaista viiniä ja italialaista olutta. Evääksi toimme sentään ranskalaisia keksejä. Järjestäjät jakoivat viuhkoja, jotka lievittivät hikisyyttä, ja valokuvaaja kierteli ottamassa kuvia, jotka paljastivat, että ihan todella hikisiä sitä oltiin joka tapauksessa.

Niin kuin LKF:llä yleensä.

torstai 21. elokuuta 2014

junavaunussa on tunnelmaa

Istun parhaillaan junassa Pekingistä Xi'aniin. Matkaa on nyt takana puoli tuntia, edessä noin 14 ja puoli.
Näin olen ajatellut matkan sujuvan (ja näin se sujui):
1. Koska en puhu tai ymmärrä kiinaa käytännössä lainkaan, aion vain keskittyä hymyilemään kaikille puheille pyrkijöille.
(Tätä käytin heti matkanaapureiheni, joiden kanssa sain poseerata kaverikuvissa ennen kuin juna edes liikahti. Ja uudelleen monta kertaa matka varrella, esimerkiksi esitellessäni numeropelin sääntöjä vieruskaverille ja saman pöydän ympärillä istuvien tutkiessa lukulaitettani.) 
2. Evääksi olen pakannut vettä, leipää, helposti kuorittavia hedelmiä (täällä myydään satsumia elokuussa!) ja sipsejä. Turvallista ruokaa, etten vain joudu tutustumaan junan toilettiin liian useasti. 
(Näillä mentiin. Perillä oli nälkä! Lähes kaikki kanssamatkustajat söivät illalliseksi nuudelikupin, johon sai kuumaa vettä junasta.)
3. Koska 15 tunnin aikana on kuitenkin pakko käydä vessassa ainakin kerran tai pari, repusta löytyy vessapaperia, kosteuspyyhkeitä ja käsidesiä. 
(Kävin vessassa ensimmäisen kerran puoli seitsemältä, uudelleen puolen yön aikoihin ja vielä aamuyöllä. Kaikilla kerroilla kyykkyvessa oli ihan siedettävässä kunnossa, joskaan ylimääräistä aikaa siellä ei tehnyt mieli viettää. Sen sijaan teki mieli puunata jalassa olleet sandaalit huolella hostellille päästyäni.)
4. Ajan aion saada kulumaan nukkumalla (onneksi ikkunapaikka), lukemalla (kevyen viihdyttäviä kirjoja ja Kiina-matkaopas) ja puhelimen peleillä. 
(Tämän lisäksi katselin karuja maisemia ja masentavia kaupunkeja. Pöytätoverini pelasivat korttia ja kutsuivat minutkin ystävällisesti mukaan, mutta säännöt eivät pelkällä seuraamisella auenneet. Käytävän toisella puolella naisporukka lauloi ja tanssi.)
5. Nukkumisen ja lukemisen mahdollistan mp3-soittimella ja etenkin sen kuulokkeilla, jotka blokkaavat ulkopuoliset äänet melko tehokkaasti. 
(Matkatoverit ilostuttivat äänekkään puhumisen lisäksi muun muassa popmusiikilla - iltaseitsemän tanssihetki pidetään vaikka junassa istuen - sekä yhteislaululla, joten kuulokkeet pysyivät korvilla melkein koko matkan. Lukuun ottamatta niitä muutamaa kertaa, jolloin joku uskaltautui puhuttelemaan Ymmärtämisen suhteen ei kyllä paljon ollut väliä sillä, että kuulenko vai en.)
6. Mikäli kuitenkin alkaa ärsyttää tai ahdistaa, aion ajatella Xi'anissa odottavia terrakottasotilaita ja ruokatoreja, sunnuntain nopeaa lentoa Guiliniin ja Yangshuota, jossa aion pyöräillä pyllyni kipeäksi riisipeltojen keskellä ja poiketa kokiksella vanhoissa maalaiskylissä.
(Nyt olen siis jo perillä Xi'anissa ja onnellisena ja suihkunraikkaana hostellissa. Seuraavaksi aamupala ja sitten terrakottasotilaat.)

tiistai 19. elokuuta 2014

suuri kiinalainen muuri

Suhteeni vanhoihin rakennelmiin on joskus vähän ongelmallinen. Ja nyt puhutaan siis sellaisista satoja tai tuhansia vuosia vanhoista jutuista, joita on sittemmin kunnostettu ja muokattu turistinähtävyyksiksi. Sellaisista kuin Kairon pyramidit (lähiön laitamilla oli vaikea uskoa, että edessä on jotain oikeasti vanhaa), Petran aavikkokaupunki (kanjonin mutkan jälkeen avautunut näkymä oli kieltämättä vau), Rooman Colosseum (ihan kiva, kiinnostavia tarinoita), Ateenan Akropoliis (muistan lähinnä kovan tuulen ja historiankirjoista tutut pylväät) ja Kiinan muuri.

Kiinan muuri, jolla vierailin eilen.

Aamukuudelta starttasi yli kolme tunnin bussimatka Jinshanliing. Perillä odotti valtava ja hiljainen muuri keskellä ei mitään.

Ja se oli ihan mahtavaa!

Olo oli pieni, kun sekä muuri että jylhä luonto jatkuivat pidemmälle kuin oma näkö. Kolme tuntia meni äkkiä, ja olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Kulkea kunnostettuja ja kunnostamattomia osuuksia, istua tornin huipulla katsomassa kaukaisuuteen, etsiä yhä valokuvauksellisempia paikkoja, hikoilla helteessä ja olla rauhassa.

Olla vaan ja ehkä välillä miettiä jotain, jos huvittaa. Kuten vaikka sitä, että kuinka monta miestä muurilla kerrallaan vartioi ja että eivätkö mongoliaiset olisi pysyneet poissa kevyemmälläkin suojarakennelmalla.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

ni hao



Niin vaihtui ng goi xie xieksi, dim sumit Pekingin ankaksi ja Hongkong Pekingiksi. Englanninkieliset tekstit metroissa kuitenkin pysyivät, samoin parveilevat kiinalaisturistit. Tänään näin yhden 7 elevenin. 

Tulin Pekingiin torstaina. Kolmessa päivässä olen ehtinyt lievästi pettyä Kiellettyyn kaupunkiin, mutta ihastella sen kattoja läheisen kukkulan katolta. Olen veneillyt Kesäpalatsin puutarhassa ja eksynyt hutonkialueella. Olen ollut juhlimassa kattoterassilla ja joutunut sinne päästäkseen pyytämään sotilailta apua taksin pysäyttämisessä nuorten länkkäreiden porukalle. Hostellille palatessamme todistimme, kuinka Tiananmenin aukio on täynnä kiinalaisturisteja jo ennen aamuviittä. Olen poseerannut valokuvissa kiinalaislasten kanssa ja nyökytellyt ymmärtämättä lainkaan, mitä minulle sanotaan. Olen syönyt sitä paikallista ankkaa (nam!) ja hengannut hostellin baarissa.

Huomenna aion vaikuttua Kiinan muurista.

Keskiviikkona jatkan Xi'aniin, jossa odottavat ainakin terrakottasotilaat, pyöräily kaupunkia ympäröivällä muurilla, muslimien ruokatori ja ehkä vaellus läheisellä vuorella. Tietokonetta ei ole mukana, joten luvassa lienee myös lukemista ja mietiskelyä. 

Jatkosta en tiedä, mikä on tosin vähän huono juttu, sillä junat ovat loppuunmyytyjä ellei viikoiksi niin ainakin päiviksi eteenpäin. Kaikki ehdotukset reitistä takaisin Hongkongiin ovat siis erittäin tervetulleita!

perjantai 8. elokuuta 2014

kattoterassi


Lomailu on aika ihanaa.

Ainakin, jos on Hongkongissa, aurinko paistaa ja omassa talossa on kattoterassi.

Lisää vielä koukuttava kirja ja mansikoita, niin pääset tunnelmaan.

Mäellä sijaitsevan 24-kerroksisen talon katolta näkyy merta, muita taloja ja luontoa. Koripallokenttiä, rakennustyömaita, vilkkaita katuja ja hedelmäkojuja. Puistoja, kouluja ja veneitä. Sitä, tuota ja tätä.


Lomailu on tehnyt vähän laiskaksi kirjoittamisen suhteen, mutta paljon olisi silti kerrottavaa. Vaikkapa retkestä apinamäelle, kiipeilyistä vesiputouksilla, juhlimisesta, Kiinan viisumin hakemisesta ja rauhallisemmista paikoista katsella kaupungin siluettia.

Jos vaikka ensin kapuaisin alas katolta.

perjantai 1. elokuuta 2014

en ole koskaan käynyt siellä


"Moi, mistä te tyypit olette?"

"Ranskasta"
"Oui, kävin kerran Pariisissa, ja ihmiset olivat tosi töykeitä."

"Englannista/Australiasta/Yhdysvalloista"
"Mistä päin? Asuin itse/perheeni/sukulaiseni..."

"Intiasta"
"Asutko Tsim Sha Tsuissa?"

"Saksasta"
"Olisihan se pitänyt arvata, saksalaisia on kaikkialla"

"Italiasta"
"Bella donna, tutti mare, quattro stagioni"

"Suomesta"
"En ole koskaan käynyt siellä"

Tämä on siis se kommentti, jonka ihmiset monesti sanovat kuullessaan minun tulevan Suomesta. Joskus mainitaan joku suomalainen tuttu, jonka nimeä ja kuvaa aletaan heti kaivaa Facebookista, jos vaikka satuttaisiin tuntemaan. (Onhan Suomi pieni maa, mutta ei nyt sentään ihan niin pieni.)

Toisin sanoen voisin siis syöttää vaikka minkälaista palturia kotimaastani, ja armaat kuuntelijat uskoisivat ainakin puolet.

Näin sitä maakuvaa luodaan.


Eräs jo Hongkongista lähtenyt intialainen totesi blondin suomalaisystäväni (pitkät vaaleat hiukset, korkeat poskipäät ym. – kaiken kaikkiaan erittäin suomalaisen/pohjoismaalaisen näköinen) tavatessaan, että "sä et näytä yhtään suomalaiselta". Ihmetellen kysyimme, että miten niin, sillä häntä suomalaisemman näköistä saa etsiä. "No koska sä et näytä siltä kuin Laura."

Jos uutta tuttavuutta kiinnostaa Suomi enemmän, sanon yleensä jotain säästä. Kesällä olen kertonut valoisista öistä, tammikuussa saapuessani mainitsin lämpötilan lähtiessä olleen -20. Välillä vitsailen vodkasta ja ihmisten vähyydestä.

Aika kliseistä.

Mitä te kerrotte?


Nämä kuvat ovat Cheung Chaun saarelta, jossa vietimme yhden lauantaipäivän. Vuokrasimme pyörät, mikä oli ihan mahtavaa, sillä pyöräilyä olikin jo ikävä. Niillä poljimme vanhoille merirosvoluolille, upealla paikalla sijaitsevalle hautausmaalle, temppeleille ja pitkille hiekkarannoille.